Kosteutta voi mitata kahdella tapaa, viisarimallisella hiuskosteusmittarilla (malli 715) tai digitaalisella mittarilla (esim. malli 3040).
Hiuskosteusmittarissa on sisällä synteettinen hius, joka reagoi ilmankosteuden muutoksiin ja viisari kääntyy mittarin taulussa. Menetelmän avulla päästään parhaimmillaan noin 5 prosenttiyksikön tarkkuuteen. Talvella kuivassa sisäilmassa virhe voi olla merkittävästi suurempikin.
Nykyaikaiset digitaaliset mittarit näyttävät kosteuden luotettavammin, noin 4 prosenttiyksikön tarkkuudella. Niihin olosuhteet vaikuttavat vähemmän, joten lukema on tarkka vuodenajasta riippumatta.
Oleellinen etu digitaalisessa kosteusmittarissa on myös huoltovapaus. Se ei vaadi kostutusta, toisin kuin hiuskosteusmittari, jonka hius tulee kostuttaa vähintään puolen vuoden välein tarkkuuden ylläpitämiseksi. Digitaalisessa mittarissa myös maksimi- ja minimiarvot jäävät usein muistiin, mikä auttaa seuraamaan kosteuden pitkän aikavälin vaihtelua.